Hautajaiset
Hautajaiset
Surukukat. Surukotiin vietävillä osanottokukilla on edelleen tärkeä rooli. Usein ne ovat vaaleita leikkokukkakimppuja tai ruukkukukkia.
Siunaus- ja muistotilaisuuden kukkiin saat meiltä neuvoja oli kyseessä sitten arkkuun kiinnitettävä arkkulaite, arkkukimppu tai laskettava surukimppu tai surulaite tekstatun kortin tai nauhan kera
Nämä jäähyväiskukat ovat sinun viimeinen tervehdyksesi ja ne voivat olla juuri sellaiset kuin haluat . Kuvagalleriasta voit tutustua erinäköisiin vaihtoehtoihin. Tästä löydät myös muistolaiseita.
Muistolauseita
Syvästi kaivaten
Muistoa kunnioittaen
Viimeinen tervehdys
Suurella rakkaudella
Rakkaudella muistaen
Kiitollisuudella ja kaipauksella muistaen
Kaikesta kiittäen
Lämpimästi muistaen
Sanomattomasti kaivaten
Kiitos suuresta rakkaudestasi
Iäisyysmatkaasi siunaten
Jälleennäkemisen toivossa
Lepää rauhassa
Hyvälle naapurille
Hyvää ystävää ikävöiden
Rauhaisaa lepoa
Jäähyväistervehdys
Valoisaa muistoasi siunaten
Rakastettu – kaivattu
Ystävyydestäsi kiittäen
Ei ole iäksi mennyt hän, joka lähti. Katso; jo kirkastuu pieni tähti
Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme.
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
. Ajan parhaan hyvä paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies.
Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa Herrassa.
Ei häntä, jolta tähdet radan saa voi ihmisajatukset taivuttaa.
Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.
Autuaat ovat ne ihmiset, joilla on voimansa surussa.
Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.
Ero kestävi vain vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.
Emme voi koskaan erota, sillä muistosi elää aina.
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsineen.
Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.
Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään.
Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä.
Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.
Hän, joka antaa surun, antaa myös lohdutuksen.
Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
Ihminen kuolee – muisto elää.
Ikuisuus on hyvin lähellä, vain sydämen matkan päässä.
Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.
Iltaan ehti kevään päivä, jälkeen jäi vain surun häivä.
Ilta on tullut, Luojani, armias ole suojani..
Jo valkenee kaukainen ranta !
Jumala on rakkaus.
Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Jumalat ovat salanneet eläviltä kuolemisen onnen, jotta he jaksaisivat elää.
Jumalan suuri rakkaus pyyhkii pois kaiken surun, tuskat ja kyyneleet.
Jäi jälkeesi kaipuu, jäi sanaton suru.
Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.
Kahtaalle kulkee tie, jostain pois ja jotain kohti vie.
Kun aika päättyy, alkaa ikuisuus.
Kaikella on päämääränsä ja lopulta kaikki on oleva valoa.
Katsoi Herra ajan täyttyneen, kutsui luokseen väsyneen.
Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
Kauniit muistot voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.
Kiitos kaikesta, minkä sinulta sain.
Kipua sä tunne et, hiljaisuutta kuuntelet.
Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.
Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
Loppui tuska, tuli rauha, uni kaunis ikuinen.
Levon hetki on tullut, taivas sinut syliinsä sulkenut..
Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle
Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas. Ihana on sielujen toiviotie.
Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa
Minun aikani on sinun kädessäsi, Herra.
Mentyäsi suru jää, kyyneleet kirkkaat kimmeltää
Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.
Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi.
Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Niin turvaisaa on Herra, sun rauhaas nukahtaa.
Niin kuin muuttolintusen tie, kotia kohti matka vie.
Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on
Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan.
Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.
Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä.
Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.
On lempeä levon maa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
On lähdön hetki salainen, vain Luoja yksin tietää sen.
On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
On siellä ikuinen kesän maa, sydän väsynyt levätä saa.
Pian kuihtuvat kummulla kukat nää, mutt´ muistosi kallis iäksi jää..
On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
On maa, johon kaikki polut katoaa. On rauhan maa.
Rauha uneen uupuneelle, matkan määrään saapuneelle.
Paikkasi on tyhjä, kaipaus suuri ja rajaton.
Onnellinen on hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin
Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.
Rakkaus ei koskaan häviä.
Onneni on olla Herraa lähellä turvata voin yksin Jumalaan.